Uudet alut ovat täysin turhia.
Kevät...
Uusien alkujen vuoden aika..
...Ja paskat.
Kevät on vain turha lupaus muutoksesta jota ei tule.
Ei minulle mikään muutu.
Olen kuollut kauan aikaa sitten.
Yhdeksän vuotta sitten, tarkalleen ottaen.
Jos mielessäsi on kysymys miksi olen edelleen tässä,
enkä Taivaassa, Helvetissä tai Kadotuksessa, niin vastaus on yksinkertainen..
Siskoni.
Olen jumissa hänen takia.
Hän ei minua tahalleen jumiin jättänyt, hän vain..
...On hieman itsekkin jumissa itsekkin.
...
Hän syyttää itseään minun kuolemasta.
Vaikka hän ei voinut sille mitään..
...Hän on kykenemätön liikkumaan eteenpäin, hän suree minua ja vihaa itseään.
...Se ei ollut sinun vikasi.
Mutta sinä et minua kuule.
En voi edes koskea sinua.
...Yhdeksän vuotta.. Minun pitäisi olla 29..
Minun pitäisi olla töissä, naimisissa.. Minulla voisi ehkä olla jopa lapsia..
Samat vaatteet yhdeksän vuotta..
Ja tämä.. Tämä tyhmä puhelin, jonka sain mukaani jälkenmäiseen elämääni.
Miksi tämä? Olisin halunnut mitä tahansa muuta...
Jotain tärkeämpää..
...Tahdon vain että me molemmat pääsisimme eteenpäin.
En halua elää tässä tyhjässä kuoressa.. Tässä kuoleman aiheuttamassa kivussa.
...Mutta miten minä sen teen?
Miten minä s-
...Asnuan?.
Ai.. Bussi tulee..
Hetken jo luulin että näit minut...
Minä löydän keinon auttaa meitä molempia Asnuan.. Minä lupaan sen..
(Tässä on Exmein tarinan eka osa, toivottavasti pidätte siitä~)
Kommentit
Lähetä kommentti